peeii Pekka Ihanainen
Jaikus from peeii
Monday, 30 March 2009
Wednesday, 25 March 2009
-
Tuesday, 10 March 2009
-
@pe3 , 1) uutuudessa, uudessa olen yhtä/kosketuksissa sen kanssa, jota en vielä tavoita, tiedä. Ja just niin, silloin olemme vapaampia, kun ei (vielä) ole sidoksia, vain pelkkä "liike".
2) Ehkei kuitenkaan samaa tunnelmaa voi luoda, mutta siihen voi päästä (siksi, että tapahtuu jotain yhteistä/samankaltaista aiemman kanssa); tunnelmassa on jotain yleistä, vaikka koostuvat tilannesidonnaisista kokemuksista ja tunteista? Ja joo, romahdus tuttua, varsinkin koulutustilanteissa ottaa päähän kun yrittää tehdä jotain samaa kuin silloin kun oli se hyvä fiilis :-).
Hmm, jokin ulkoinen voi tuottaa alkuperäistä empatoivan, muttei samaa ... ; siksi tässä on jo vähän kateellinen nuoremmille :-) .
-
Toi vire on hyvä @tolonen . Ehkä on myös niin, että tunnelman sisältö vaihtelee, on ainutkertainen, mutta silti voi päästä samaan (kokonais)tunnelmaan. Ajattelen tässä omia "taidebrokkiksiani". Samaan tunnelmaan pääsee, kun antaa tilanteen johdattaa; on siis herkkä (vire, virittynyt) sille, ja etenee sen mukaan ilman ennakkosuunnitelmia, mutta tilanteen konstituoimana (mitä tä olis suomeksi?). Kuitenkin se brokkis on aina erilainen. Ps. olen tuuminut tuliteosta Tuulioon ennen jäidenlähtöä - tuliskohan kimppapyromaaneja.
-
Tätä olen itse eniten tankannut, @pe3 . Bahtinilta luen opusta Speech genres & other late essays (University of Texas Press, Austin, 2004). Musta toi response/responsive (realational/rhetoric - responsive) on yksi avainkäsite. Suomensin sen vastakaiuttamiseksi, jonka idea on, että siinä itsessään (vastauksessamme, tunnereaktiossamme) on aina mukana toinen/toiset. Vastakaiuttamiset muodostavat ilmausten jatkumon (vaikka tässä tekstipuheessamme?). Siis ilmaus/ilmaukset on toinen peruskäsite. Ja kun ilmauksia tuottuu jollakin porukalla, siitä syntuu speech genre (kolmas peruskäsite). Tutkimusparvi/sen ilmausten kokonaisuus on yksi puhetapa, esimerkiksi (?). Auttaakohan tää yhtään?
Jos sitten palaan tunnelmiin, niin juhlat tms. ovat "puhetapoja", jotka voivat kantaa tunnelmaa (jonkin aikaa, jollain lailla), mutta tunnelmat ovat myös ainutkertaisia just sen hetken (hetkien jatkumon) sisällä mukana olevien ihmisten tekeminä (heidän ilmauksissaan). Ja tässä on se dialektiikka: ainutkertainen ja ei-ainutkertainen; yhtäaikaa. Mitä yleisemmäksi ainutkertainen (tunnelma) tulee, sitä koskettamattomamaksi (rutinoituneeksi) se muuttuu. Sorry, tiedän ja tunnen, että tää on tätä ...
-
-
No nyt @pe3 ovat taas Shotterin (Bahtinin) ideat taas kohdallaan (tulee tällaista spämmäystä kun on jossain itse kiinni).
Tunnelmat tekevät ihmiset/ihmiset tekevät tunnelmat. Ja olemisemme on aina ainutkertaista, emmekä pysty toistamaan aiempaa. Ja jos yritämme "soveltaa" aikaisemmin tapahtunutta/tehtyä, yritämme "ohjelmoida" ainutkertaista, ja se vie aina jonnekin ohi siitä, mitä on.
Kyse on jostain ei-yksilöllisen - keholliset jonkin viiteryhmän puhetavat (speech genre; siis myös tekstiä) - ja toisten kohtaamisessa syntyvien ainutkertaisten (kehollisten) ilmauksien (utterances) dialektiikasta ja dynamiikasta. Ja siinä tunnelma syntyy, jos on syntäkseen. Ja kuitenkin olen sitä mieltä, että tunnelman syntymistä voi "auttaa" olemalla herkkä ainutkertaisen kehkeytymiselle; muistean, että syntyvä ei ole samaa kuin joskus aikaisemmin.
Pistän Shotter aukikirjoitusyritykseni kohta omaksi wikiksi ja jaan, niin voit arvella itse, onko siinä mitään kysymykseesi liittyvää.
Friday, 6 March 2009
-
Thursday, 5 March 2009
Wednesday, 4 March 2009
-